Kaikki jotka ovat yrittäneet pistää bändiä kasaan tietävät, kuinka vaikea oikeiden jäsenten löytäminen oikeastaan onkaan. Ja kun ne jäsenet on vaivalla löydetty, kuinka löytää yhteistä treeniaikaa? Treeneissä mikään ei onnistu. Aina jollain luistaa, toisella ei. Joku tulee myöhässä, joku on krapulassa, jonkun pitää lähteä aikaisemmin ja missä sitä edes treenataan?
Toisinaan taas homma toimii kertalaakista. Porukka soittaa hyvin yhteen, soitettavasta musiikista päästään yhteisymmärrykseen ilman vääntöä ja kaikilla on kivaa. Saatetaan päästä jopa keikkailemaan ja saadaan julkisuutta. Lyödään läpi ja kieritään rahoissa.
Totuus bänditoiminnasta löytyy varmaan noiden ääripäiden välimaastosta. On se helppoa kun nykyisin kaiken voi tehdä Internetissä.
Virtuaalibändejä alkaa löytyä YouTubesta jo aika kirjo. Ja nyt en tarkoita niitä, jotka soittavat RockBandia expert -vaikeustasolla ja lataavat lopputuloksen YouTubeen, vaan "ihan oikeita" bändejä. Virtuaalibändillä on se hyvä puoli, että ei tarvitse löytää yhteisiä treeniaikoja. Sen vaikean soolon voi soittaa yön pimeimpinä tunteina niin monta kertaa kuin jaksaa uusiksi ja se mahdoton rumpufilli onnistuu varmasti jossain vaiheessa. Kunhan vaan kamera käy ja äänitys pelaa, bändin jäsenet voivat sijaita vaikka eri mantereilla. Jos taidot riittää, voi kaikki soittimet soittaa vaikka itse. Silloin ei luulisi tulevan "näkemyseroja", joihin valitettavan monen bändin taival on päättynyt.
Lopputulos leikepöydällä käynnin jälkeen on yleensä julkaisukelpoista, mikäli bändin jäsenet ovat yhtään itsekriittisiä.
Törmäsin oheiseen videoon joskus alkuvuodesta 2009 ja olin heti myyty. Videon kaverit vaikuttavat ihan tavallisenoloisilta omaksi ilokseen soittajilta, mutta yhteenlyötynä lopputulos on sellaista, mitä voisi lähteä katsomaan ihan livenäkin. Kyseiseen videoon tulee palattua aika-ajoin, ihan vaan elätelläkseen toivoa. Virtuaalibackstagella olutta särpiessä sitä ajattelee: "Ehkä minäkin vielä joskus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti