perjantai 25. helmikuuta 2011

Nightwish väärillä sanoilla

Tiedättekö tunteen, kun kuulee jonkun hyvän (tai huonon) kappaleen radiosta ja tämän jälkeen kappaletta ei saa päästään pois? Musiikkiteos soi päässä pidempään kuin haluaisi, varskinkin jos kappaleesta ei välitä kovinkaan paljoa. Viimeaikoina kieleemme on vakiintunut kyseiselle ilmiölle saksan kielestä vapaastisuomennettu termi korvamato. Korvamato on kieltämättä sympaattinen termi asialle, joka voi olla pidemmän päälle ärsyttävä. Vai käykö teitä kateeksi henkilö, jolla soi ystävän laulu päässä puolen vuoden ajan?

Korvamadosta muistetaan melodian lisäksi lyriikat, ainakin jollain tavalla. Ja kun lyriikoita ei muista tarkalleen oikein niin ne muistetaan - tai on alun perinkin kuultu - sinne päin. Hauskoja väärinkuultuja lyriikoita on kerätty niteeksi asti, "Villejä rubiineja" sekä "Minä suojelen sinua taiteelta" nimillä on julkaistu nidottuja teoksia kokoelmista väärinkuultuja lyriikoita. Googlettamalla löytää teokset sekä jopa isoja osia (väärinkuullusita) sanoituksista.

Vuonna 2006 - YouTuben alkuaikoina - palvelussa levisi räjähdysmäisesti video väärinkuulluista lyriikoista. Kuvituksen kera väärinkuullut lyriikat muodostavat sangen mieleenpainuvan kokonaisuuden, joka palaa kummittelemaan aina kun kyseisen teoksen kuulee soitettavan. Bändin faniksi tunnustautuneena ja uutta levyä odotellessa kyseistä videota voi katsoa vaikka useammankin kerran. Ja pari minun katselua ei enää tuossa päälle kymmenessä miljoonassa katselukerrassa tunnu enää missään.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Rihannaa suullisesti

Ensimmäisessä postauksessa tutustuimme kovin lahjakkaseen a cappella -yhtyeeseen. A cappellassa ideanahan on tuottaa kaikki musiikkiin tarvittavat instrumentit ilman instrumentteja. Halpaa ja käytännöllistä joskaan ei kovin helppoa. Vielä galvemmaksi ja käytännöllisemmäksi asian tekee kun homman hoitaa kokonaan itse. Tällaisessa tapauksessa toimenpide vaatii tosin hieman videoeditointitaitoja.

En edes uskalla arvailla kuinka monta tuntia oheisen videon tekijältä on mennyt videon tallentamiseen ja editoimiseen. Uskoisin luvun olevan satoja tunteja. Jälki on kuitenkin todella hyvää.

Nykyisin musiikin tekeminen on erittäin helppoa. Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja siitä, kumpi nykyisin onkaan vaativampaa, soittaa musiikkia instrumenteilla vai editoimalla cover pinnalla olevasta kappaleesta. 70 -luvulla jälkimmäinen ei ollut vaihtoehto ja mikäli uskomme We will rock you -musikaalia ensimmäinen ei ole enää sallittua parin vuosikymmenen päästä.

Ja kohti We Will Rock You -musikaalissa esitettyä maailmaa tässä tapauksessa ollaan menossa, kuinkahan moni akustinen instrumentti onkaan tunnistettavissa enää Rihannan alkuperäisestä versiosta? Nautitaan kuitenkin nykytilasta ja otetaan parhaat palat molemmista maailmoista, tätä videota jaksaa katsoa muutamankin kerran putkeen. Melkein tekisi mieli jopa yrittää itse.