Tiedättekö tunteen, kun kuulee jonkun hyvän (tai huonon) kappaleen radiosta ja tämän jälkeen kappaletta ei saa päästään pois? Musiikkiteos soi päässä pidempään kuin haluaisi, varskinkin jos kappaleesta ei välitä kovinkaan paljoa. Viimeaikoina kieleemme on vakiintunut kyseiselle ilmiölle saksan kielestä vapaastisuomennettu termi korvamato. Korvamato on kieltämättä sympaattinen termi asialle, joka voi olla pidemmän päälle ärsyttävä. Vai käykö teitä kateeksi henkilö, jolla soi ystävän laulu päässä puolen vuoden ajan?
Korvamadosta muistetaan melodian lisäksi lyriikat, ainakin jollain tavalla. Ja kun lyriikoita ei muista tarkalleen oikein niin ne muistetaan - tai on alun perinkin kuultu - sinne päin. Hauskoja väärinkuultuja lyriikoita on kerätty niteeksi asti, "Villejä rubiineja" sekä "Minä suojelen sinua taiteelta" nimillä on julkaistu nidottuja teoksia kokoelmista väärinkuultuja lyriikoita. Googlettamalla löytää teokset sekä jopa isoja osia (väärinkuullusita) sanoituksista.
Vuonna 2006 - YouTuben alkuaikoina - palvelussa levisi räjähdysmäisesti video väärinkuulluista lyriikoista. Kuvituksen kera väärinkuullut lyriikat muodostavat sangen mieleenpainuvan kokonaisuuden, joka palaa kummittelemaan aina kun kyseisen teoksen kuulee soitettavan. Bändin faniksi tunnustautuneena ja uutta levyä odotellessa kyseistä videota voi katsoa vaikka useammankin kerran. Ja pari minun katselua ei enää tuossa päälle kymmenessä miljoonassa katselukerrassa tunnu enää missään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti